Eilen meillä koulussa oli pelipäivä ja tarkoituksenahan oli pelata, ja siinä sivussa tutustua pelien ihmeelliseen maailmaan.
Ja se mitä tuosta pelaamisesta sitten opinkaan on se tosiseikka, että pelaaminen on paljon hauskempaa silloin jos vastustaja pelaa suunnilleen samalla tasolla kuin sinä itse. Ja eilen kun pelattiin Haloa, niin tyttöjen kanssa pystyi vielä pelaamaan. Mutta kun sitten pelasin vähän aikaa Tonia vastaan, huomasin vain olevani kuollut noin kahden sekunnin välein...
Yllätyin suuresti siitä kuinka hyvin osasin ohjaimella liikkuakaan, mutta ehkäpä noin viiden vuoden takaisesta kavereiden kanssa parista monen tunnin putkeen pelaamis kerrasta oli sittenkin jotain hyötyä. Tai sitten on vain niin, että kun kerran opit ohjainta kunnolla käyttämään ja sillä liikkumaan, niin osaat sen taidon sitten koko loppu elämän...
Ja sitten se toinen peli, jota pelasin ja jonka nimestä mulla ei ole hajuakaan, oli hyvin hauska, vaikka en tiennytkään mitä siinä olisi pitänyt edes tehdä. Mutta se tuskin oli mikään ihmekään, etten tiennyt mitä siinä tehtiin kun tulin peliin mukaan kesken pelin.
Joka tapauksessa päivä oli mukava ja ehkäpä tälläisia päiviä voisi olla joskus tulevaisuudessakin. Ehkäpä taas viiden vuoden päästä...kuka tietää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti